Superpyörä

Tästähän olen puhunut jo jokusen vuoden. Armoton cyclocross kuume, joka on yleensä iskenyt aina kunnolla vasta syksyllä sai helpotuksen toissalauantaina kun minut raahattiin pyöräkaupoille. Lievässä nuhassa, kun oikeasta harjoitteluksikin kutsutusta liikehdinnästä ei olisi tullut kuitenkaan mitään kunnollista, oli hyvä lähteä katsastamaan uusia ajoveuvoja. Juha oli jo aiemmin käynyt tiedustelu ja speksaus reissulla Pyörä-Suvalassa, ja tiedossa oli kaksi minulle sopivaa vaihtehtoa.

 

Koeajolle päätyi Cannondale Super X Disc Force runkokoossa 48 ja pykälää pienempänä koossa 44 Cannondale Super X Sram Rival. Rungossa koko oli värityksen lisäksi melko lailla ainoa ero. muuten erot tulivat, niinkuin nimestäkin voi päätellä, Disc Forcen levyjarruista ja Forcen osasarjasta verrattuna Rivalin osasarjalla olevaan vannejarrulliseen versioon.

 

Koeajoreitille osui vähän polkua ja kiihdyttelyä, (Note to mysef: jos aiot testata pyörää älä pukeudu toppavaatteisiin, jos ulkona on +5 astetta lämmintä ) ja pienten, mutta hikisten koeajolenkkien jälkeen ero oli selvä; levyjarrut olivat todella tehokkaat ja Forcen osasarjakin jonkin verran parempi verrattuna Rivaliin, toisaalta pienempi runko tuntui alla paljon ketterämmältä, ja tätä ominaisuutta arvostan kyllä, kun tarkoitus on ajaa myös kisaa. Pieni speksauspalaveri ja valinta alkoi olla tehty. Mahdollisuus jo olemassa oleviin kuitukiekkoihin kisassa ja muutaman kympin lisäsatsaus tehokkaampin vannejarruihin käänsi vaa'an pienemmän runkokoon superpyörään.

 

Superpyörä

Reilu tunti Pyörä-Suvalaan astumisen jälkeen, uusi pyörä pakattiin jo autoon ja iltpäivällä pääsinkin jo testilenkille ystäväni kanssa. Oli muuten ensimmäinen pyörä, jonka olen ostanut pyöräliikkeestä. Olen jotenkin kuvitellut, että netissä pyörän speksaaminen on helpompaa, mutta tämän helpompaa pyörän ostainen ei kyllä olisi voinut enää olla.

 

Uusi superpyörä on toivottavasti nimensä veroinen syksyn kisoissa, mutta lähikuukaudet tulee menemään kuitenkin vanhan kunnon Focuksen ja Feltin selässä maantie ja triathlonkisoihin valmistautuessa. Hiihtämäänkin pääsee kenties vielä..

Kemissä to 10.4. aamulenkillä,
ei voi kyllä olosuhteista valittaa,
vaan oli jollakin kova tarve juomavyölle,
 joka oli ladun varresta hävinnyt lenkin aikana.

maantiekausi startattu

Viime viikonlopun treeneihin mahtui kaikenlaista kivaa, tai siis kaikenlaista saattaa sittenkin olla vähän väärä ilmaisu, mutta kivaa viikonloppuun ainakin mahtui, vieläpä lähes kahdensadan kilometrin edestä! Perjantaina pääsin sarttaamaan vihdoin maantiepyöräilykauden kun lämpömittari kohosi kuuden asteen edestä plussan puolelle ja edellisviikonlopun lumisateiden jäänteet olivat teiltä viikon aikana hävinneet. Maaliskuun lopppuolihan on Oulun korkeudella todella aikainen ajankohta aloittaa maantiekausi, ja nyt ensimmäinen lenkki tulikin heitettyä pari-kolme viikkoa normaalia aiemmin. Yritin ottaa ensimmäisen ulkolenkin varovasti, mutta vajaa parituntinen pyörittely tuntui kuitenkin jaloissa, vaikka vauhti lenkillä ei totisesti päätä huimannut.

 

Lauantai aamuna oli puolestaan viiden kilometrin edestä tiedossa toisenlaista kivaa. Ohjelmavuorossa oli nimittäin jälleen perinteinen Iin Yrityksen testijuoksu. Olosuhteet juoksuun olivat maaliskuulle aivan parhaat; vain kevyt tuuli, lämpötila muutaman asteen positiivisella puolella ja tiekin lähes koko matkalta sulana. Edellisen kuun juoksussa jo kulki hyvin, joten olin odottanut tätä juoksua paljon, mutta sitten kaikki ei mennytkään ihan niinkuin toivoin. Juoksu ei ollutkaan sitä kivaa, hyvää kulkua mitä olin odottanut, vaan tuskaa ja ahdistusta lähes alusta loppuun. Aamupala ei ilmeisesti kerennyt ihan kokonaan sulaa, ja kärsin pistosta melkein koko matkan. Maalin lähestyessä vilkaisin sen verran kelloa, että huomasin ehkä kuitenkin juoksevani alle 22 min aikaa, joten viimeiseen liukkaaseen ylämäkeen ja pihan poikki armoton loppukiri. Maalissa saikin tuon kirin jälkeen oksentaa aamupalan jämiä ulos. Yök! Loppuaika 21:56 oli kuitenkin lähes 20 sekunnin parannus edelliseen juoksuun, mutta juoksusta ei kyllä jäänyt samanlainen hyvä fiilis hyvästä kulusta kuin edelliskuun juoksussa.

Onneksi vaikeudet juoksussa unohtuivat illan pyörälenkillä, jolla samainen kierros kuin edellisiltana kulki jo hieman parempaa vauhtiakin

 

Sunnuntainakin pääsi vielä ajelemaan, mutta jälkiviisaana täältä Finrexin kupin takaa voisi todeta, että reilun satasen maantielenkit kannattaa toteuttaa vasta sitten, kun oikeasti on maantiepyöräilylle sopivaa säätä tarjolla. Lämpötila pysytteli nollassa koko sunnuntain ja vaikka ensimmäiset 70km sivumyötäiseen kulkivatkin mukavasti, eikä aurngonpaisteessa palellut taisi viimeiset 30km vastatuuleen hoipertelua olla vähän liikaa. 

 

Toivottavasti ensiviikonloppuna pääsisi taas ajelemaan, eikä lumisade taas pilaisi hyviä teitä, kun vanha ystäväkin olisi tulossa Ouluun ja maantielenkkiäkin kerkesin jo ehdotella.

 

Tämä on sitä kivaa!
Maantielenkillä maaliskuussa,
 Kiiminkijoki vielä täydessä jääpeitteessä