Lauantaina kisattiin sprinttimatkan Suomen Mestaruuksista Nurmijärven Sääksijärvellä. Oma kisa sujui huomattavasti paremmin kuin edellisviikonlopun Vantaa triathlon, vaikkakin pitkin viikkoa ja vielä perjantai-iltanakin oli havaittavissa pientä motivaatio pulaa; sääennuste ei ollut lupaillut kovin hyvää kisasäätä ja pitkä, yksinäinen 600km:n ajomatka ei oikein houkutellut, kun Kuusamossakin olisi samaan aikaan ollut tarjolla maantiecupin kisaa. Lisäksi sadan euron osallistumismaksu oli pistänyt jo aiemmin mietityttämään kisareissun järkevyyttä. Olkoon triathlonbuumi millainen tahansa, mutta sata euroa pikamatkan kisasta alkaa olla kyllä vähän liikaa, etenkään kun osallistumismaksu ei juuri muuta sisältänyt kuin ajanoton ja uimalakin. Ainakin tällaisilla kisamaksuilla pidetään huoli siitä, että esimerkiksi kovin monella opiskelijalla tuskin on varaa lähteä kisailemaan, etenkään jos matkastakin aiheutuu vielä kustannuksia. Rahapalkinnot kyllä ovat ihan hyvä juttu, mutta mielestäni niitä ei pitäisi kerätä SM-kisoissa kasaan osallistumismaksua nostamalla, vaan SM-arvon pitäisi toimia tarpeeksi hyvänä houkuttimena kisaan osallistumiselle. Lopulta siis kuitenkin päädyin tuon osallistumismaksun maksamaan, joten ilmeisesti oma kipukynnys ei tässä ihan vielä ylittynyt.
Kisa-aamuna sää, +10 ja kova tuuli, ei kovin paljon houkutellut aamulenkille, mutta kävin hölkkäilemässä pari kilsaa ja hakemassa kisanumeron samalla. Onneksi olin pakkaillut mukaan lämmintä vaatetta sen verran, että pysyin lämpimänä kisapaikalla kun lopulta oli aika lähteä laittelemaan vaihtopaikkaa kuntoon.
Naisten startin piti olla 10min miesten jälkeen, joten heti miesten startattua menin järveen tekemään verraa, kuten kaikki muutkin naiset. Muutaman minuutin verrailun jälkeen kuuluttaja huuteli, että naisten startti myöhästyy VR:n aikataulu ongelmien vuoksi 20min. Tässä tuli kiire hakemaan takkia päälle ja kenkiä jalkaan. Hölkkäilemällä vähän märkäpuvussa ja takissa pysyin kuitenkin yllättävän hyvin lämpimänä ja parikymmentä minuuttia kuluikin nopeaa miesten uintia katsellessa. Pian startti jo pamahtikin ja rynnättiin matkaan. Oma uinti oli huomattavassti parempaa menoa kuin edellisviikolla Vantaa triathlonissa, ja pysyin nyt hyvin kärkiporukassa mukana.
Uinti-Pyörä vaihto oli melkoista sähläystä ja heti pyörän päälle päästyänikin tuuli nappasi etukiekkoon ja tuli melkoinen läheltä piti-tilanne, onneksi niin minä kuin takaa tullut Antoniakin pysyimme pystyssä ja saimme hyvän vedon päälle ja ajoimmekin pian edelle ennättäneen Miran ja Annin kiinni ja jäimme pyöräilemään neljästään. Kiitokset erityisesti Antonialle, joka teki kyllä mahtavaa työtä. Antonia kisasi vasta 19-vuotiaiden sarjassa, mutta teki kyllä tasaisen vahvaa kisaa joka lajissa, Tästä tytöstä kuullaan kyllä varmasti vielä!
Pyöräosuudella välimatka kärjessä ajaviin Kaisaan ja Katjaan kasvoi odotetusti, mutta taisimmepa saada taaksepäinkin vähän lisää eroa. Mira tipahti porukastamme sivutuuliosuudella ja juoksuvaihtoon saavuin siis Annin ja Antonian kanssa. Vaihtoalue ei ollut ihan tasapuolinen kaikilta osin, sillä lähes kauimman pyöräpaikan omaavana vaihtoon meni huomattavasti kauemmin kuin Annilla ja Antonialla. Lisäksi sormet olivat kohmeessa ja kenkiä oli vaikea saada jalkaan, joten tyttöjen vaihto oli huomattavasti nopeampi kuin omani.
Juoksu lähti kuitenkin sujumaan yllättävän mukavasti ja rennosti, eikä tyttöjen selät loitonneet onneksi ihan niin kovalla vauhdilla kuin edellisviikonloppuna. Puolentoistakilsan kohdalla vatsassa alkoi tuntumaan pientä pistosta, mikä on liian monesti minulla triathlonkisoissa ongelmana. Muutaman sadan metrin sinnittelin, mutta sitten oli pakko pysähtyä hetkeksi kumarruksiin. Onneksi pää kesti tälläkertaa tehdä pysähdyken, sillä pistos lakkasi muutamassa sekunnissa ja pääsin jatkamaan matkaa. Pari kilometriä ennen maalia ohi pyyhälsi vielä Söderströmin Maria, jonka juoksuvauhti on itselle jotain aivan käsittämätöntä. Oma juoksu tuntui vielä paranevan loppua kohden entisestään, mistä piti huolen takana lähestyvä Mira, jonka tälläkertaa sain pidettyä onneksi selän takana maaliin asti. Maalissa sijoitus oli lopulta viides ja fiilis hyvän kisan jälkeen loistava. Kovin suurta jossitteluakaan kisasta ei tarvi käydä, sillä edelle ehtineiden juoksuvauhtiin ei olisi ollut asiaa. Ainoa, millä sijoitusta olisi voinut parantaa olisi ollut Kaisan ja Katjan kyytiin pääseminen pyörällä, mutta nyt menivät odotetusti menojaan. Reilun viikon päästä Suomen Mestaruuksista ajetaankin sitten pyörällä ja jätetään uinnit, vaihdot ja juoksut pois. :)
Onnea vielä mitalin napanneille Kaisalle, Katjalle ja Annille, sekä ikäsarjoissa ja miehissäkin hyviä suorituksia tehneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti