keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Maantiepyöräilyn SM-kisat

Viikonloppuna kisattiin maantiepyöräilyn SM-kilpailut Riihimäellä, joten pitkä ajomatka oli taas edessä. Matkaan lähdettiinkin hyvissä ajoin jo torstai aamuna, joten illalla kerkesimme käydä tutustumassa pyörillä kisareittiin. Reitti oli mukavan vaihteleva, oli kaksi vähän pitempää nousua, mutta toisaalta oli myös paljon nopeaa osuutta, tai siltä ainakin vielä torstaina poikien peesissä ajaessa tuntui. Sykkeet huitelivat vähän turhan korkeissa lukemissa torstai-illan tutustumislenkillä, mutta en antanut sen juurikaan häiritä, oltiinhan sitä juuri istuttu autossa kahdeksan tuntia.

Perjantaina aamupäivä kului aikaa tappaen, sekä pienellä ja nihkeällä juoksulenkillä käyden.
Kisat starttasivat vihdoin perjantai-iltana klo 17 alkaen SM-tempoilla eli väliaikalähtöisillä maantieajoilla. Naisten kisa käytiin hieman suosituksia pitemmällä 32,5km:n retillä, mutta matkahan on kaikille sama, joten ainakaan minua matkan pituus ei ennakkoon haitannut. Ennen starttia kerkesin hyvin moikata vähän Chebici-Donnan tyttöjä ja tehdä verryttelyt. Verryttelyssä tuntui edelleen vähän nihkeältä, mutta ajattelin, että kisassa fiilis on varmasti eri. Lähdönaika koitti minulle jo klo 17:21 ja ampaisin matkaan loivaan alamäkeen, johon sain heti hyvän vauhdin päälle. Alamäki muuttui kuitenkin pian ylämäeksi ja myötätuuli vastatuuleksi. Muistelin, että reitillä olisi ollut alamäkeäkin, järkeilin myös, että matkan varrelle pitäisi osua myötätuultakin. Eipä osunut, tai ainakin tunne ajaessa oli sellainen, kuin olisin ajanut jatkuvaan ylämäkeen tai vastatuuleen. Totuuden mukaisesti kuitenkin tuuli oli hyvin vähäistä ja alamäkeähhän oli yhtä paljon kuin ylämäkeäkin. Mitään varsinaista ongelmaa matkan varrella ei ollut, ei vain kulkenut, ei ollut jalkaa ajaa, eikä muutenkaan ilmeisesti hyvä päivä. Sijoitus oli lopulta 21. ja aikaakin kului 55:48, kun edellisenä iltana laskeskelin, että hyytyessäkin ajan tulisi olla alle 54 min. Kisasta jäi siis hieman pettynyt fiilis ja itseluottamus seuraavan päivän yhteislähtökisaan valui aika alas. Pysyisinköhän edes pääjoukon mukana?

Tempoamassa. Kuva: Kai Patjas
Lauantaina Riihimäellä oli varsin mukava, kesäinen päivä. Naisten kisan startti oli vasta klo 15:40, joten päivällä oli aikaa pötkötellä hotellihuoneessa ja seurata kesäisessä säässä N-18 ja M-18 startteja. Naisten kisa käytiin kolmena 36km:n kierroksena. Kierrokset olivat tempoajosta tuttuja höystettynä pienellä kaupunkipätkällä. Kisa lähti käyntiin todella rauhallisesti. Vauhti oli paikoin lenkkivauhtiakin rauhallisempaa, mutta reitin mäkiin lisättiin vauhtia reippaasti. Huomasin, että ihme kyllä jalat tuntuivat ihan hyviltä ja mäkeenkin oli kiva kiivetä, kun muutamilla muillakin kuului hengästymisen ääniä mäkeä noustessa:). Kaksi naista lähtivät irti muistaakseni ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Heidän annettiin mennä, ja itselläni ainakin oli mielessä, että kisaa ajaneet Lotta Lepistö ja Sari Saarelainen tuskin antavat noiden naisten voittaa. Lopulta toisen kierroksen puolivälin tienoilla Lotta pistikin vauhtia joukkoon ja naiset tulivat kiinni. Kisa jatkui siis yhdessä joukossa, edelleen lenkkivauhtia, aina viimeisen kierroksen ensimmäiseen nousuun jossa iskettiin kovaa, ja viisi naista pääsi muilta karkuun. Hetken aikaa jäin ajamaan kahden muun tytön kanssa kolmestaan tuota viiden naisen joukkoa kiinni, mutta ero ei lähtenyt kaventumaan ja pian pääjoukko olikin yhdessä kasassa. Koska itselläni ajo tuntui hyvältä ja edellisvuoden viidettä (tai siis oikeastaan yhden dopingkäryn jälkeen neljättä) sijaa olisi tehnyt mieli parantaa ja teinkin kovasti vetotöitä pääjoukossa, jotta saisimme eroa kärkeen  kaventumaan. Ero ei kuitenkaan lähtenyt kaventumaan ja meno rauhoittui loppuakohden. Sen verran paljon olin vetohommissa viihtynyt, että loppukiriin ei enää voimat riittäneet ja ajoin lopulta maaliin sijalla 13. Vaikka alkupuoli kisasta oli pientä kyttäilyä, jäi viimeisen kierroksen ansiosta kisasta hyvä mieli ja erityisesti luottamus omaan pyöräkuntoon palautui perjantai-illan alavireen jälkeen takaisin.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa ehkä viikonlopun rankin suoritus, kun toimin kiinetässä huollossa juomapullon ojentajana OTC:n miehille, eli Juhalle ja Törmäsen Markolle. Sää ei valitettavasti miesten pitkää 216km:n kisaa suosinut, vaan vettä heitti taivaalta koko kisan ajan ja lämpötilakin oli +10 asteen kieppeillä. Miehet ajoivat ensimmäiset kierrokset rauhassa yhtenäisenä pääjoukkona, kunnes lähellä puoltaväliä alkoi porukka rakoilemaan. Juha pääsi n.20 miehen irtiottoryhmään mukaan ja minulla tietysti jännitys huoltopisteellä alkoi kasvamaan. Irtiottoryhmä alkoi matkan edetessä harvenemaan entisestään. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä huoltopaikan ohi meni kisan voittanut Jussi Veikkanen, mukanaan kaksi muuta miestä: Henttala ja Pökälä, n.minuutin kuluttua tuli kuitenkin viiden miehen ryhmä, jossa Juhakin oli mukana. Myöhemmin kuulin, että Juhalta oli mennyt rengas pahaan paikkaan juuri ennen ratkaisevaa irtiottoa,  eikä siis "ollut mukana" juuri irtioton syntyessä, vaan oli kiekon vaihdon jälkeen ajamassa ryhmää kiinni. Maaliin Juha ajoi lopulta kuudentena ja taisi olla kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka rengas tietysti harmittikin. Maaliin raastavasta kelistä selvisi vain 31 miestä. Kovia olivat kyllä kaikki, jotka tuossa kelissä maaliin ajoivat, sen verran rankalta tuntui kisan seuraaminenkin!
 
Juha kiekon vaihtohommissa.
Kuva: Jari Birling
 
 

1 kommentti:

  1. Hienosti ajettu molemmilta! Ja se, mikä ei mennyt putkeen, niin pistäkää ihan rohkeasti Riihimäen piikkiin - ei sielläkään kaikki voi olla täydellistä.

    VastaaPoista