perjantai 1. elokuuta 2014

KemTU-triathlonin kautta kohti Kalmaria

 Jaiks! Tasan kahden viikon päästä alkaa olla jo melkoisen jännää, kun Ironman Kalmarin lähtölaukaukseen on aikaa enää yksi yö. O-ou! Viime kesänä seurailin useammankin Ironmankisan etenemistä livetuloksista ja halu päästä mukaan kisaamaan kasvoi siihen mittaan, että kun Ironman Kalmarin osallistumispaikat tulivat myyntiin, oli päätös osallistumisesta parissa päivässä tehty. Mietin, että onhan siinä vuosi aikaa treenailla. No eipä ole enää aikaa kuin kaksi viikkoa, eikä tässä enää treenaillakaan oikeastaan kerkeä. Ei auta enää siis muuta, kuin nostaa jostain vielä itseluottamus omaan kuntoon niin korkealle, että matkasta selviää maaliin, vieläpä mielellään kohtuullisessa ajassa.

Joroisten puolimatkan kisa sattui kyllä Kalmaria ajatellen juuri oikeaan aikaan, vaikkakin hetken aikaa Joroisten jälkeen kärsinkin kuulemma "Jorois-krapulasta". Lueskelin triathleettejen blogeja ja selailin kuvia, koska olihan siellä taas niin kivaa ja ensivuonna uudestaan! Loppuviikosta tämä "Jorois-krapula" alkoi onneksi hälvenemään ja  jalatkin sain  seuraavaksi lauantaiksi takaisin sellaiseen kuntoon, että osallistuminen Kemissä järjestettyyn KemTU-triathloniin oli mahdollista. 
 
KemTU-triathlonissa kisattiin peesikiellolla sprinttimatkalla (750m/20km/5km) ja vaihto- sekä maalialue oli kerrassaan hienolla paikalla Kemin sisäsatamassa. Startin lähestyessä "kisakatsomo" alkoi täyttyä mukavasti tutuista ja tuntemattomista ja kisafiilis tietysti alkoi nousemaan kohinalla.Uinti käytiin meressä, joten aallokko oli järviuintiin tottuneelle melkoinen. Pääsin kuitenkin heti startista omille teilleni ja reiluun puoleenväliin uinti myötäaaltoon olikin mukavaa liu'uttelua. Vasta-aaltoon saikin sitten tehdä vähän enemmän töitä, että matka etenisi järkevää tahtia. Aallokkoisesta uinnista taisi kuitenkin loppujen lopuksi olla kisan kannalta minulle enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä sain melko ison eron takana tuleviin jo uintiosuudella.

Uinnista noustiin köyden avulla ramppia pitkin ylös.
 
Pyöräosuudella oli alkuperäisenä tarkoituksena mennä melko rauhassa, koska jalat eivät Joroisten jälkeen vielä täydessä iskussa olleet, mutta huikea kannustus vaihtoalueella ja arviolta parin minuutin etumatka seuraaviiin kisaajin, pisti pyöräjalkoihin vauhtia enemmän kuin oli ajatuksena. Pyörävaihtoon saavuinkin ensimmäisenä kaikista kisaajista. Eipä ollut ennen käynyt niin, ettei edes miehiä suhahda pyöräosuudella ohitse.
 
Juoksuun lähdin siis mukavissa tunnelmissa, mutta heti kun kisareitti kääntyi syrjään suurimmalta katsojajoukolta, tipahti myös vauhti. Juoksujalka ei ollut vielä palautunut Joroisista ja vauhti taisi olla Joroistakin heikompaa.Vähän ennen juoksun puoltaväliä miesten sarjan voittaja, paraolympialaisiin tavoitteleva Jussi Lotvonen pyyhälsi ohi. Viimeisellä kilometrillä sain jostain kumman syystä vauhtia nostettua ja maaliin kerkesinkin kaikista kisailijoista toisena. Kannustus ja meininki katsomossa oli ehdottomasti kisan parhaimpia puolia. Lisäksi tulospalvelu toimi käsiajanotolla viimeisen päälle hyvin, toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ja löytää tiensä useampien triathlonistien kisakalenteriin. Tulokset löytyy täältä. (Tosin ainakaan omalla tabletillani en saa niitä auki)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti